Suomen itsenäisyys täyttää tänä vuonna 97 vuotta. Kolmen vuoden kuluttua juhlimme siis maamme 100 vuotista itsenäisyyttä. Joissain maissa kuten Venäjällä, pidetään mahtipontisia sotilasparaateja. Yhdysvalloissa fourth of July on taas iloisempi tapahtuma, jossa käydään picnicillä ja ammutaan ilotulitusraketteja. Suomessa juhliminen on perinteisesti ollut hillittyä ja vakavaa. Tämä liittyy siihen, että varsinaista itsenäisyysjulistusta (Dec. 6th. 1917) seurasi verinen sisällissota, joka päättyi keväällä 1918.

Suomi oli osa Ruotsia lähes 500 vuotta. Ruotsin ja Venäjän sota vuonna 1809 päättyi Ruotsin tappioon. Rauhanteossa Ruotsin monta sataa vuotta kestänyt suurvalta-asema päättyi. Suomi liitettiin Venäjään yli sadaksi vuodeksi. Voitaneen sanoa, että Suomen liittäminen Venäjään oli eräänlainen onnenpotku. Maamme sai autonomisen aseman. Se tarkoitti, että Suomella oli oma passi ja raja Venäjän kanssa. Saimme osana Venäjää kasvattaa omaa lainsäädäntöä, Suomen suurruhtinaskunnalla oli oma myös raha. Ja mikä tärkeintä, suomen kielen asema vahvistui voimakkaasti. On selvää, että jos Suomi olisi vielä 1809 rauhanteossa jäänyt Ruotsille, olisimme tänään sangen ruotsinkielinen maa. Ehkä olisimme itsenäinen Norjan tapaan - Norjahan erosi Ruotsista vuonna 1905. Käytännössä siis Suomen liittäminen Venäjään takaisi suomenkielisen Suomen syntymisen.

Mitä tapahtui vuonna 1917? Tuolloin ensimmäinen maailmansota oli käynnissä. Venäjä oli sotinut itsensä uuvuksiin. Vallankumouksen myötä Lenin kumppaneineen oli saanut vallan marraskuussa. Suomessa tajuttiin, että nyt on mahdollisuus irtaantua Venäjästä. Tilanne oli vähän samanlainen kuin Viron kohdalla 1990-luvun alussa. Venäjän uudet vallanpitäjät tunnustivat Suomen itsenäisyyden vuoden viimeisenä päivänä. Niinpä 31.12. olisi käytännössä parempi päivä Suomen itsenäisyyden juhlimiseen. Itse asiassa maamme itsenäisyys vahvistui lopullisesti vasta ensimmäisen maailmansodan loputtua, kun Yhdysvallat tunnusti Suomen itsenäisyyden. Siihen asti USA oli odottanut, pysyykö kommunistinen valta uudessa Neuvostoliitossa. Bolshevikeille hävinneen valkoisen armeijan edustajat eivät todennäköisesti olisi myöntäneet Suomelle itsenäisyyttä.

Itsenäisyysjulistusta seurasi verinen sisällissota, jossa kuoli noin 30 000 - 40 000 suomalaista. Sota ratkesi lopullisesti valkoisten voittoon, kun 13 000 saksalaista sotilasta nousi maihin Etelä-Suomessa, ja voitti punaiset Helsingin taistelussa keväällä 1918. Suomen valkoisten keskuudessa oli voimakas saksalaissuuntaus, jonka seurauksena Suomesta päätettiin tehdä kuningaskunta ja hankkia kuningas Saksasta. Parissa vuodessa tämä asia kuitenkin unohtui Saksan hävitessä 1. maailmansodan.

Käytännössä kansalaissodan arvet alkoivat umpeutua vasta vuonna 1939. Kansalaissodan hävinneet vasemmistolaiset, sosialidemokraatit etunenässä - pitivät itsestään selvyytenä puolustaa Talvisodassa (1939-40) Suomen itsenäisyyttä kansalaissodassa voittaneiden valkoisten rinnalla. Käytännössä Talvisota oli toinen itsenäisyystaistelumme. Suomi säilytti itsenäisyytensä ja yhteiskunnan rakentaminen yhdessä saatettiin aloittaa.

Vaikka itsenäisyyttä Suomessa edelleen juhlitaan hillitysti ja arvokkaasti, ovat vähitellen myös uudet tavat ja käytännöt nousseet esiin. Jos vielä 20-30 vuotta sitten itsenäisyyspäivän tärkein traditio oli käydä sankarihaudoilla, on nyt tilalle tullut presidentin vastaanoton seuraaminen televisiosta. Presidentti kutsuu linnaan noin 2 000 yhteiskunnallisesti tärkeää henkilöä. On suuri kansanhuvi seurata, kuka kutsutaan linnaan. Media pitää tarkkaa lukua myös siitä, kuka ei ole kutsuttujen joukossa. Presidentti Halosen aikana (2000-2012) kutsut tulivat usein nuorille taiteilijoille ja urheilijoille. Presidentti Sauli Niinistö taas on luvannut kutsua tänä vuonna erityisesti vapaaehtoistyötä tekeviä kansalaisia. Niin tai näin, uskoisin itsenäisyyspäivästämme vähitellen tulevan iloisemman juhlan Yhdysvaltojen tapaan: muistoa kunnioittaen mutta samalla itsenäisyydestä iloiten.

Ismo Söderling

Kirjoittaja on ruskolainen dosentti ja Siirtolaisinstituutin johtaja