Mielenkiintoista kirjoittaa kolumni. Tosin piti kyllä käydä hiukan googlettamassa, mitä tuo tarkalleen ottaen tarkoittaa. Mielenkiintoisemmaksi meni koska nyt minä, jolla on lähestulkoon aina mielipide asiaan kun asiaan saan sen ihan kirjoittaa jokaiselle luettavaksi. Aihe valinta tietysti tuottaa ongelmia koska, kuten sanottua mielipiteitä löytyy.


Rinkka ammottaa vielä tyhjyyttään, vaikka reissuun lähtö on jo parin päivän päästä. Miten sitä hminen osaa pakata laukkunsa seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi?
Hellevaatteita ja puuvillalakanoita. Aurinkorasvaa, puhdistuspyyhkeitä ja tietenkin hammasharja. Rokotukset on hankittu etukäteen, mutta pitää varautua vielä muutamilla lääkkeillä. Kamera, läppäri ja muistiinpanovälineet. Ja taskulamppu pitää muistaa, koska sähkökatkokset eivät ole siellä kuulemma harvinaisia.
Dar es Salaam, Tansania. Ei sanonut minulle vuosi sitten yhtään mitään. Vielä syksylläkin yritin paikantaa sen kartalta ja nyt se tulee olemaan tukikohtani seuraavat kaksi kuukautta. Edessä on kulttuurialan työharjoittelu muilla mailla, Afrikassa. Lähden oppimaan uutta, tutustumaan toisenlaiseen kulttuuriin sekä laajentamaan käsitystäni maailman menosta. Lähden toimimaan yhteiskunnallisena tuottajana.
Minua jännittää, ei pelota. Olen matkustellut aikaisemminkin yksin pidempiä aikoja, mutta vain Euroopassa. Silloin sentään on pieni käsitys siitä millaiseen paikkaan on menossa, mutta entäs nyt kun matkaa kotiin on 7.638 kilometriä? Tuntuu hassulta, että aikavyöhyke pysyy samana, vaikka lähdenkin niin kauas ja eri maanosaan. Se tulee vaatimaan paikallisen kulttuurin ymmärtämistä ja siihen sopeutumista.
Vielä pari päivää sitten kävin avannossa ja nautin kuumista löylyistä. Telmin lumessa, laskin pulkalla ja luistelin. Nyt jätän talven tältä erää ja lähden päiväntasaajan toiselle puolen.
Olen 25vuotias kulttuurituotannon opiskelija ja on aika viimeisen työharjoitteluni. Kohteena Tansania ja tehtävänä kokemusten kartuttaminen.
Edessä on seikkailu, matka maailman toiselle puolen, kylmästä lämpimään. Kirjoittelen teille kerran viikossa, mitä reissullani näen ja koen.
Mars matkaan!


Aloitetaan positiivisista asioista: Voice of Finlandissa kuullaan parempia lauluesityksiä kuin Uuden Musiikin Kilpailussa. Ei sen vuoksi, että Voice of Finlandissa olisi olennaisesti etevämpiä laulajia. Kappaleet vain ovat vetoavampia, sillä suurin osa niistä on valmiiksi tunnettuja hittejä, joilla on iskuarvonsa.
Mutta ei Voice of Finland mitään taivaita ole raapinut, ja tuomaritkin jäpittivät porukan höpöttäjän roolin ottanutta Kimmo ”Elastinen” Laihoa lukuun ottamatta ihan hyisinä. Laulajat odottavat, että tuoli kääntyisi, tuomari miettii, että pitäisikö kääntää edes säälistä tai varmuuden vuoksi, että itsekin saisi ainakin yhden yrittäjän joukkueeseen.
Yhdessä asiassa Uuden Musiikin Kilpailu peittoaa Voice Of Finlandin: suomalaisella ohjelmalla on suomalainen nimi, vaikka enin osa kandidaateista amerikaksi veisaakin.