Istun siskoni voimistelukisoissa kirjoittamassa, taustalla soi radio ja ympärillä voimistelijat lämmittelevät. Yritän epätoivoisesti keksiä jotain kirjoitettavaa, jotain fiksua ja hauskaa, mutta tuntuu siltä että tästä ei tule mitään. Joten aloitan kaikkein helpoimmasta; kerron itsestäni. Olen 15-vuotias tyttö Liedosta, Ilmarisista tarkalleen ottaen. Perheeseeni kuuluvat vanhemmat, sisko ja veli sekä koira, jolla on valtavat korvat.


Julkaisemme kaksi itsenäisyyspäivän juhlapuhetta kokonaisuudessaan.


Perheemme on asunut 30 vuotta Ruskolla. Äiti-vainaani siunailisi tässä vaiheessa tyylilleen uskollisena, että ”niin se aika kuluu”. Niin kuluu, ja ihminen itsekin siinä pyörityksessä. Miten oikeastaan ajauduimme Ruskolle?


Aloitetaan positiivisista asioista: Voice of Finlandissa kuullaan parempia lauluesityksiä kuin Uuden Musiikin Kilpailussa. Ei sen vuoksi, että Voice of Finlandissa olisi olennaisesti etevämpiä laulajia. Kappaleet vain ovat vetoavampia, sillä suurin osa niistä on valmiiksi tunnettuja hittejä, joilla on iskuarvonsa.
Mutta ei Voice of Finland mitään taivaita ole raapinut, ja tuomaritkin jäpittivät porukan höpöttäjän roolin ottanutta Kimmo ”Elastinen” Laihoa lukuun ottamatta ihan hyisinä. Laulajat odottavat, että tuoli kääntyisi, tuomari miettii, että pitäisikö kääntää edes säälistä tai varmuuden vuoksi, että itsekin saisi ainakin yhden yrittäjän joukkueeseen.
Yhdessä asiassa Uuden Musiikin Kilpailu peittoaa Voice Of Finlandin: suomalaisella ohjelmalla on suomalainen nimi, vaikka enin osa kandidaateista amerikaksi veisaakin.