Paattisilla juhlittiin satavuotiasta Suomea ja 40-vuotiasta Paattisten seuraa

Uron isäntä Jorma Jalava kertoi juhlavieraille talon historiasta. Uro on Jalavalle lapsuudenkoti ja tilan kunnostus sydämen asia.

1.8.2017 Paattisten seura juhli satavuotiasta Suomea ja 40-vuotiasta itseään komeissa puitteissa ja komealla tavalla viime sunnuntaina. Uron mäelle Kreivilään saapui satoja paikallisia.

Juhlapuheen pitäjäksi oli saatu tuore perhe- ja peruspalveluministeri, turkulainen Annika Saarikko (kesk). Saarikolle Paattinen on tuttua seutua puolueen toiminnasta ja kuntapolitiikasta. Puheessaan ministeri valotti suomalaisen aluepolitiikan historiaa, taustoja ja tulevaisuutta.
<$>—Minä olen Loimaalta, entisestä Alastaron kunnasta ja asun nykyään Turun Pitkämäessä sekä työn perässä Helsingissä. Tätä litaniaa helpompaa on vastata, että minä olen varsinaissuomalainen, Saarikko paalutti omaa identiteettiään.
—Maassamme on tukku sinänsä hallinnollisesti historiaan jääneitä kuntia, joilla on oma sitkeä aseman, tai poikkeuksellisen vahvoja kaupunginosia, joiden identiteetti on jopa varsinaista hallintokuntaa vahvempi, tai ainakin siitä voimakkaasti irrallaan. Ja kyllä, 1970-luvun alussa Turkuun liitetty Paattinen on yksi näistä.
Itse Alastaron pitäjästä kotoisin oleva Saarikko siteerasi kunnon keskustalaisen tavoin akateemikko Kustaa Vilkunaa ja tämän pitäjä-sanan etymologiaa pohtinutta kirjoitustaan. Pitäjä-sana on alun perin tarkoittanut kuningasta varten koottuja pitotarpeita, tietynlaista kestitysveroa. Nykyisin vähän unohtunut sana tarkoittaa nimenomaan kulttuurista aluetta, kunta taas lakisääteistä toimintapiiriä.
—Pitäjä-sanan tarve tuskin vähenee, kun saamme toteutettua Sipilän hallituksen uudistuksista keskeisimmän, sote- ja maakuntauudistuksen. Se on mittakaavaltaan historiallisen suuri — ja kuten tiedätte, hirvittävän hankala.

Paattinen ja Suomi ovat samankaltaisia

Jos ministerin saaminen Paattisten juhlan puhujaksi olikin hienoa ja toi juhlaan arvovaltaa, äänekkäämmät aplodit korjasi "Paattisten oma poika", Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, valtiotieteen tohtori Markku Jokisipilä. Jokisipilä muutti Paattisilta jo 25 vuotta sitten, mutta paattislaiset eivät unohda. Eikä ole Vuoden Markkukaan unohtanut lapsuudenmaisemiaan.

—Näihin seutuihin ja maisemiin liittyy itselläni paljon hienoja muistoja. Kävin alakouluni tuossa aivan naapurissa Kreivilän koulussa. Kerran muistaakseni taisin saada legendaariselta rehtorilta Pentti Rannalta jälki-istuntoa, tai ainakin vakavat nuhteet siitä, kun välitunnilla eksyimme muutaman muun pojan kanssa harhailemaan tänne Uron pihamaalle.
Jokisipilä löysi Paattisten ja Suomen historioista merkittävän määrän samankaltaisuuksia.
—Paattisillakin kohtaavat maaseutu ja kaupunki, vanha agraarinen elämänmuoto ja moderni urbaanius. Yhtäältä luonnon muovaamat ja toisaalta ihmisen rakentamat elementit. Paattislaiseen mielenmaisemaan kuuluukin olennaisena osana eräänlainen ytimen ja periferian yhtäaikainen läsnäolo ja keskinäinen kilvoittelu, Jokisipilä kuvaili.
—Historiallisesti suomalaisuutta ja paattislaisuutta yhdistää muutama keskeisen tärkeä peruspiirre. Kummankaan tapauksessa ylpeys omasta erityislaadusta ei ole tarkoittanut leuhkaa joustamattomuutta ja kyvyttömyyttä sopeutua maailman muutokseen. Yhtä vähän niistä löytyvä luova pragmaattisuus on tarkoittanut valmiutta nöyrtyä mihin tahansa ja luopua puolustamasta sitä, mikä on hyväksi ja arvokkaaksi havaittu, Jokisipilä totesi, ja "toivotti suotuisia lentokelejä sekä Suomen joutsenelle että Paattisten varikselle tässä tuulisessa maailmassa".

Kaiturille Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki

Juhlapuheiden ohessa kuultiin Uron isäntää Jorma Jalavaa ja perinnerakentamisen ammattilaista Lauri Leppästä, jotka molemmat perustelivat ja painottivat vanhojen rakennusten ja rakennustapojen säilyttämisen tärkeyttä. Paattisten seuran puheenjohtaja Kai Kaiturille tuotiin yllätyksenä Suomen Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki ja kunniakirja, ansioista kotiseututyön hyväksi.

—Me kaikki tunnemme Kain. Hän on monessa mukana, aina hymyileväisenä ja auttavaisella mielellä. Kailla on käsitys kulttuurista, historiasta ja maataloudesta, mutta myös näkemys kokonaisuudesta, perusteli Kotiseutuliiton valtuustossa Varsinais-Suomea edustava Tapio Jokinen.
Kaituri kuittasi kunnianosoituksen muistuttamalla Klootin torpan projektista, sekä ajankohtaisemmastakin aiheesta.
—Metsässä on juuri nyt mustikoita!

Matti Lehtonen

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä