Lapsen itsetunto rakentuu hyväksynnästä

Lastenpsykiatri, nuorisolääkäri ja yhteiskunnallinen keskustelija Raisa Cacciatore vieraili Ruskolla tiistaina. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Ruskon MLL, kunta ja seurakunta.

8.3.2018 Lapsiperheiden arjesta puhutaan jatkuvasti, ja ihan syystä. Jokin syy täytyy olla sille, että Suomessa syntyvyys laskee vuosi vuodelta.

Vanhemmuus ei houkuta, kun ympäristö kasaa paineita vanhemmuuteen, niin laadullisia kuin määrällisiäkin. Siksi lastenpsykiatri, Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatoren viesti olikin tiivis.
—Jos ette mitään muuta täältä tänään muista, niin muistakaa tämä: Vanhemman pitää kohdata ja hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on. Se riittää.
Ruskotalolla Ruskon MLL:n, Ruskon kunnan ja Ruskon seurakunnan yhteisesti järjestämässä tilaisuudessa vieraillut Cacciatore on suosittu puhuja ja ahkera tietokirjailija. Jos Cacciatore sanoo mediassa jotain, se usein uskotaan.
Ruskolla illan teemana oli nimenomaan vanhemmuus, eivät lasten eri kehitysvaiheet, vaikka toki niitäkin sivuttiin. Punaiseksi langaksi nousi armollisuus.
—Naistenlehtien unelmaelämää ei kannata tavoitella, sitä ei ole olemassa kuin hetkittäin. Ihan tavallinen yhdessäolo vaikka siivouksen, television katselun tai kauppareissujen muodossa riittää, Cacciatore vakuutti.
Yleisöä oli sen verran kuin istumapaikkojakin, pitkälti toista sataa. Jokin syy on pakko olla siihenkin, että yleisöstä 95 prosenttia oli naispuolisia.

Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen ongelmat kumpuavat yleensä tunteista. Tunteiden hallinta on, — tai ainakin sen pitäisi olla — lapsia ja aikuisia toisistaan erottava ominaisuus.

—Tunteita ei tarvitse teeskennellä tai pelätä. Ne ovat vain tunteita, joita aikuisen pitää oppia hallitsemaan. Aikuisen ei pidä alentua kiljuvan lapsen tasolle eikä antaa lapsen tunteen tarttua. Lapsi saa itsesäätelyn mallin aikuisilta, ja vähintä mitä aikuisen pitää tehdä, on opetella rauhoittamaan itseään, Raisa Cacciatore totesi.
Yleisöstä moni myönsi hermojen välillä menevän. Vihaisena ihmiset sanovat ja tekevät asioita, joita myöhemmin katuvat. Kun hermot menevät, astuvat opitut tunnetaidot peliin.
—Pysähdy ensin, älä tee tai sano mitään! Mieti, mitä nyt pitäisi tehdä, mikä on tavoite. Ei se ole helppoa, mutta se on mahdollista oppia, Cacciatore kannusti.
Yleisempi elämänohje liittyi kokonaiskärsimyksen minimointiin. Kärsimys muodostuu vastoinkäymisen ja potutusbonuksen summana.
—Potutuksesta ei ole tutkimusten mukaankaan mitään hyötyä. Menneitä, jo tapahtuneita asioita ei kannata jäädä märehtimään. Se vain kasvattaa kokonaiskärsimystä!
Kokonaiskärsimyksen minimointia, sitähän elämä on. Cacciatore muistutti kuitenkin yleisöä myös siitä, mitä arkisen matalalennon taustalla on.
—Kannattaa muistaa, mitä löytyy pyykkirumban, jatkuvan siivoamisen ja isojen ruokakassien kantamisen takaa. Siellä on tärkeitä, rakkaita ihmisiä, joita varten sitä tehdään. Surullisempaa olisi, jos ei olisi ketään kelle ruokakasseja kantaa tai kenen pyykkejä pestä.

Matti Lehtonen

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä