Ihminen on sama muurin molemmin puolin

Liedon seurakunnan nuorisotyönohjaaja Yvonne Smidtslund käyttää kolme viikkotuntia työajastaan hengelliseen työhön Käyrän avovankilassa. —Pitää sanoa, että olen myös itse oppinut täällä jotain ihmisyydestä, hän toteaa.

21.6.2018 Kun Liedon seurakunnan kahvipöydässä tuli henkilöstön kesken juttua, että Käyrän vankilaan etsitään sielunhoitajaa, nuorisotyönohjaaja Yvonne Smidtslund, 32, tunsi kutsumuksen.

Muutama pappikin oli kiinnostunut tehtävästä, mutta Smidtslund sai tilaisuuden ja on tehnyt hengellistä vankilatyötä yhtenä iltana viikossa maaliskuun alusta lähtien.
—Pidän tästä työstä ihan todella paljon. Olen koko elämäni tehnyt lähestulkoon pelkästään nuorisotyötä ja kaipasin uutta haastetta, sanoo vuodesta 2010 Liedon seurakunnan palveluksessa ollut Smidtslund.
Hän kävi alkuun esittäytymässä isommalle joukolle vankeja, jotka voivat halutessaan tulla keskustelemaan hänen kanssaan määrättynä päivänä. Tähän mennessä Smidtslund on ehtinyt käydä keskusteluita vajaan kymmenen miehen kanssa.
—Me juttelemme siitä, mistä vangit haluavat keskustella. Joskus he haluavat vain juttuseuraa, joskus on joku murhe tai niitä hengellisiä kysymyksiä. Enemmän tarve on sellaista, että olisi vaan joku, joka kysyy, mitä sulle kuuluu. Ihan sama tarve kuin nuorisotyössäkin.
Yvonne Smidtslund on kokenut vankilaolosuhteissa käymänsä keskustelut tavallisiksi kahden ihmisen kohtaamisiksi.
—En ajattele keskustelevani vangin kanssa. Tiedän heidän taustoistaan tasan sen, mitä he itse haluavat kertoa. Se on ihanan inhimillistä, että he kertovat hyvin tavallisia asioita.
Smidtslund ei määrittele keskustelukumppaneitaan vankitaustan kautta, eivätkä he itsekään määrittele itseään sen perusteella. Parikymppiset vangit haaveilevat ihan samoista asioista kuin parikymppiset nuoret seurakunnan torstai-Olkkarissa.

Tasa-arvoiset lähtökohdat

Liedon seurakunta vastaa Käyrän vankilan sielunhoidosta ainakin tämän vuoden loppuun saakka ja mahdollisesti pysyvämminkin. Smidtslund käyttää vankilasielunhoidon tehtäviin kolme viikkotuntia.

Toisin kuin Turun vankilassa ja Psykiatrisessa vankisairaalassa Käyrässä ei ole tätä ennen ollut säännöllisesti työskentelevää vankilapastoria tai vankiladiakonia.
Yvonne Smidtslund on vankilan ulkopuolinen ihminen, joten keskustelun lähtökohdat ovat hyvin tasa-arvoiset. Hän ei voi vaikuttaa asioihin vankilaympäristössä, joten vangit eivät voi esimerkiksi hyötyä hänestä mitenkään.
—En ole täällä tuomitsemassa ketään enkä suhtaudu ennakkoluuloisesti, vaan kohtaan ihmisen sellaisena kuin hän siihen tulee. Sen olen itse jo tässä ajassa oppinut, että tietty ihmisyys meissä kaikissa on ihan samanlainen taustasta riippumatta.
Jonakin päivänä Yvonne Smidtslundin juttusille voi olla tulossa vain yksi vanki, toisinaan useampia. Jonkun mieltä painava asia saadaan järjestykseen nopeasti, ja toinen voisi puhua tuntikausia. Tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä.
—Minun on oltava keskusteluissa sataprosenttisesti läsnä, jolloin ne ovat tietyllä tavalla raskaita, mutta se ei liity vankilaympäristöön, vaan yleensäkin ihmisen kuuntelemiseen.
Kun Smidtslund tietää kohdanneensa sen toisen ihmisen, hän voi ajaa Käyrän vankilasta tyytyväisin mielin kotiin. Sen suurempia tavoitteita hänellä ei ole.

Elina Lavonen

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä