Se on meidän Seppo!


Rusko Sanotaan, että puskaradio on pienen kyläyhteisön kirous tai voimavara. Jälkimmäistä vaihtoehtoa se oli viime sunnuntaina Ruskon Liukolassa.
Heljä Virtanen hieraisi silmiään. Jestas, näenkö oikein? Turussa asuva Virtanen saapui kesäpaikkaansa Ruskolle ja huomasi pihalla kilpikonnan. Metsäreunatontilla näkyy lintuja, peuroja, käärmeitä ja kettuja, mutta kilpikonnaa ei ollut aiemmin tullut vastaan.
Kilpikonna jolkotteli kohti terassia.
—Älä vaan mene terassin alle! En saa sinua pois sieltä, Virtanen ajatteli.
—Mitä mä sun kanssas teen?
Jos kilpikonnan antaisi jatkaa matkaansa metsään, sitä ei todennäköisesti enää löytyisi. Virtanen päätti toimia. Hän haki korin ja laittoi kämmenenkokoisen eläimen sinne.
—Laitoin sille vettä ja syötäväksi voikukanlehtiä. Kilpikonna oli tosi pirteä, se alkoi heti juoda.
Mitä seuraavaksi pitäisi tehdä? Ainakin kilpikonnan koti täytyisi löytää. Virtanen mietti vaihtoehtoja. Hän päätyi soittamaan lähellä asuville Mattiloille.
—Olen täällä vain kesäisin, joten tunnen naapuruston huonosti. En tiennyt, keneltä kilpikonna olisi voinut karata. Mattilat auttavat aina, jos tulee joku pulma.
Yksi puhelu, toinen puhelu. Pian selvisi, että reilun kilometrin säteellä on pari taloutta, joissa asuu kilpikonna. Seuraava puhelu. Joku tiesi, että toisen perheen kilpikonna on karannut. Taas puhelu.
—Uskomatonta! Se on meidän Seppo!
Pertti Ekström saapuu Virtaselle ja tunnistaa eläimen välittömästi Sepoksi, heidän nelivarvaskilpikonnakseen. Sepolla on takanaan melkoinen kesälomaretki. Se kaivautui 12. kesäkuuta pois piha-aitauksestaan ja lähti omille teilleen.
—Etsimme sitä koirankin kanssa emmekä löytäneet, Ekström kuvailee.
Onneksi Sepon karkumatkan aikana oli lämmintä, joten kilpikonna on pärjännyt mainiosti. Helppoa maastoa kömpelö eläin ei tosin valinnut: metsää, peltoa, isoja ojia, kallioita. Ekströmeiltä Virtasen kesäpaikkaan on linnuntietä reilun kilometrin matka.
—Miltäköhän Seposta on tuntunut olla Suomen luonnossa? Ekström pohtii.
Seppo on suhteellisen pieni ja maastoutuu värinsä puolesta hyvin, joten on sattumankauppaa, että se löytyi. Myös puskaradio saattoi kääntää Sepon kohtalon. Jos omistajaa ei olisi löytynyt, konna olisi todennäköisesti viety eläinhoitolaan.
—Kilpikonna kävelee yllättävän nopeasti. Jos olisin tullut kesäpaikkaan 10 minuuttia myöhemmin, Seppo olisi todennäköisesti ehtinyt jo johonkin piiloon. Tuskin sitä olisi enää löytynyt. Sepolla oli tuuria, ja ihanaa, kun se pääsi kotiin, Heljä Virtanen sanoo.
Seppo on karannut piha-aitauksestaan aiemminkin, mutta silloin se on löytynyt lähistöltä. Mihin koira karvoistaan pääsee, tai tässä tapauksessa kilpikonna kilvestään. Ehkä Sepolla on jo seuraavat metkut mielessä.

Nautelankoskella niittotalkoot perinteisin menoin


Lieto Nautelankosken luonnonsuojelualueella järjestettiin jokavuotiset niittotalkoot viime viikon keskiviikkona. Kyseessä on perinne, jonka Pirkka Rauvola otti niin tosissaan, että hän oli pukeutunut pussihousuihin, flanellipaitaan ja käytti puuharavaa.

Mansikkakausi jäi lyhyeksi


Paattinen 5.7.2018 Se oli siinä. Ennätyksellisen aikainen ja kiivas mansikkakausi alkaa olla Varsinais-Suomessa ohi. Helteinen toukokuu ja kuuma kesäkuu kypsyttivät mansikat nopeasti, ja varsinainen poimintasesonki kesti kolmisen viikkoa.