Urheilu | 09.09.2021 08:14

Pesäpallon hurmaa Ruskolla

Sunnuntaina Ruskolla pelattiin noin 16-vuotiaiden C-junnujen huippupesistä, kun eteläisen Suomen Itä—Länsi-kamppailu käytiin komeassa myöhäiskesän auringonpaisteessa. Idän joukkue koostui paljolti Kouvolan, Haminan ja Keravan pelaajista. Länsi-Suomen joukkueessa seurojen kirjo oli suurempi, pelaajia oli muun muassa Tampereelta, pääkaupunkiseudulta ja Varsinais-Suomesta. Ottelu alkoi kunnanjohtaja Kari Lehtisen tervehdyksellä ja tulisella avausheitolla.

Ruskolla on jo pitkään tehty menestyksellistä nuorisotyötä pesiksen saralla. Siksipä oli hienoa katsoa, kun lännen joukkueessa pelasivat seuran omat kasvatit Santeri Lindén ja Aaro Kantonen, jotka eivät ujostelleet kovaa seuraa. Länsi voitti kummatkin jaksot ja siten koko ottelun 2—0. Ensimmäinen jakso oli tiukkaakin tiukempi, ja päättyi lopulta lännelle juoksuin 4—3. Joukkueen ja samalla koko pelin ensimmäisen juoksun toi Ruskon Aaro Kantonen, joka tuulennopeana syöksyi komeasti kädet edellä kotipesään hitusen ennen palloa. Kysymykseen ”miltä tuntui syöksyä kotipesään” tuli puuskuttava vastaus: ”ilmat meni pihalle”. Santeri Lindénillä on erinomainen lyöntivalikoima: näpyä tulee, kun kaveria siirretään pesien välillä. Kumuri eli kunnon kaarilyönti takakentälle lähtee pojalta napakasti, kun pitää itse päästä ykköselle tai saada kaveri vaikkapa kolmoselta kotiin.

Toinen jakso oli jo selvästi helpompi lännelle, ja päättyikin 7—3 voittoon. Jakson juoksurallin aloitti Santeri Lindén, joka Arttu Kunnarin kumurilla ehti helposti kotiin. Santeri pelasi toisenkin jakson entisellä paikallaan ulkokentällä ja piti hyvin polttolinjalle tulevat pallot kurissa. Hyväkätisenä häneltä lähtevät myös napakat heitot kotipesään. Nuorempana junnuna Santerin ongelmana oli vastaantulevan pallon kauhominen, joka on nuorille melkoista arpapeliä. Usein kauhomisen seurauksena räpylä on tyhjää täynnä ja pallo lipuu takakentälle. Nyt Santeri malttoi mennä kunnolla pallon taakse ja tulos oli hieno.

Pelinjohto siirsi toisella jaksolla ulkopelissä Aaro Kantosen kakkosvahdiksi. Hyvin hän tonttinsa hoitikin. Kakkosvahdin paikka vaatii hyvää pelisilmää ja kovaa kuntoa, sillä välillä pitää olla siepparina ja seuraavassa hetkessä pelitilanteen muuttuessa paikka onkin kakkospesän takana. Aarolla pelisilmää ja juoksuvoimaa riitti.

Kumpikin ruskolaisista teki toisella jaksolla juoksun. He kuuluivat ehdottomasti joukkueensa kantaviin voimiin. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että lännen voitosta on suuresti kiittäminen syöttäjä Arttu Kunnaria. Hän ei briljeerannut korkeilla tolpilla. Sen sijaan Arttu piti perussyötöt hyvin lautasella ja seurasi erinomaisen hyvin naapurin merkkipeliä. Etunsa oli myös sillä, että Arttu on vasenkätinen. Syöttäjän ei tarvitsee kääntyä, kun hän lautasen äärestä heittää pallon ykköselle. Tuollaisissa pesäkilpailuissa oikeankätinen syöttäjä joutuu antamaan etenijälle metrin—parin etumatkan. Arttu Kunnari saikin ansaitusti ottelun parhaan pelaajan palkinnon. Isä ja lentopallomaajoukkueemme takavuosien kantava voima Olli Kunnari katsoi myhäillen poikansa hienoa pelaamista.

Kansallispeli voi hyvin

Pesäpallossa pelinjohtajien merkitys on suuri. Lännen joukkueen pelinjohtajat Mikko Moisander ja Petri Tiittanen olivat kehittäneet merkkipelin, joka toimi hyvin. Samoin ottelun edetessä pelinjohtajat tekivät taktisia valintoja, jotka selkeästi toimivat joukkueen eduksi.

Ottelun tuomaristokin oli pääasiassa pesäpallon nuorisosiipeä. Turkulainen päätuomari Onni-Eemeli Laakso piti ohjat tiukasti käsissään. Takapesillä olleet ruskolaiset Ilmari Laiho ja Lauri Nikulainen tuomaroivat myös tarkasti. Yli 60 vuotta peliä seuranneena koin hämmästyksen: taisi olla ensimmäinen kerta, että koko ottelun aikana joukkueet eivät sanallakaan protestoineet tuomarien työskentelyä. Ei kuultu perinteistä parran pärinää, kun ei ollut partaakaan. Hyvä junnut, tuosta on hyvä jatkaa.

Pesiksen eteläisen Suomen aluevastaava Mika Mikola loisti tyytyväisyyttään. Erityisesti hän halusi kiittää Heta Söderströmin kipparoimaa järjestelytiimiä turnauksen onnistumisesta. Kunnalle satoi myös tyytyväiset terveiset: kenttä sai kiitosta ja yleensäkin panostaminen kunnan liikuntapaikkoihin. Mikakin esitti kuitenkin kainon toiveen: ”sähköinen tulostaulu olisi kyllä pelaajien ja yleisön kannalta erittäin tarpeellinen”.

Poikien ottelun jälkeen seurasi C-tyttöjen vastaava ottelu. Peli päättyi Idän selvään 2—0 voittoon (jaksot 4—0, 8—3). Valitettavasti tämän kirjoittajalla ei ollut mahdollisuutta aikataulusyistä jäädä paikalle.

Kaikkiaan suomalainen pesis on selvässä myötätuulessa. Pesäpallo leviää nyt kaupunkeihin vauhdilla. Viimeisimpänä tulijana Varsinais-Suomessa on Salo, jonne viime vuonna perustettiin seura, Kunnari Salo. Tänä vuonna on saatu Varsinais-Suomessa uusi ennätys lisenssipelaajien määrissä. Kansallispelimme voi siis hyvin.

Ismo Söderling