Paikalliset | 13.03.2025 09:38

"Kaikki linkilliset viestit ansaitsevat epäluulon"

Kuluttajaliiton Jaana Savolainen konkretisoi lietolaisyleisölle nettihuijausten luonnetta.

Nettihuijaukset ovat tämän päivän vitsaus, sanoo Kuluttajaliiton projektikoordinaattori-kouluttaja Jaana Savolainen.

—Suomalaisilta yritettiin viime vuonna huijata rahaa 107,2 miljoonan euron edestä. Mutta tämä on vain pankkien tietoon tullut määrä, ei varmasti koko totuus.

Savolainen avasi viime keskiviikkona lietolaisyleisölle verkon välityksellä tapahtuvien huijausten logiikkaa. Avoin luento oli Liedon kaupunginkirjaston järjestämä ja Savolainen puhumassa
Huijausinfoa selkeällä kielellä -hankkeen tiimoilta.

Nyt jos koskaan aihe on ajankohtainen. Digilaitteiden ja verkkoyhteyden avulla tapahtuvien huijausten määrät ovat selvästi kasvaneet viime vuosina.

Oleellista on oppia tunnistamaan, milloin kyse on huijauksesta.

—Huijarit haluavat vain rahaa, Savolainen kiteyttää. Rahoihin he pyrkivät käsiksi saamalla uhrinsa pankkitunnuksen, henkilötunnuksen tai vaikka salasanoja.

Koronapandemiavuosina verkkokauppaliikenne kasvoi valtavasti, mistä kipinän saivat myös huijarit. Melko tavallinen on muka Postin tai Matkahuollon nimissä lähetetty tekstiviesti, jossa patistetaan maksamaan, jotta tilattu paketti saadaan toimitettua perille.

—Yleensä näissä viesteissä on epämääräinen linkki, jonka kautta pääsee maksamaan. Aidoissa viesteissä linkkejä on harvemmin. Kaikki linkilliset viestit ansaitsevat epäluulon, Savolainen painottaa.

Huijauksissa toistuvat tietyt elementit: painotetaan kiirettä tai jopa pelotellaan sanktioilla, jotta ihminen klikkaisi enempää ajattelematta linkkiä.

—Huijarit käyttävät tunteita hyväksi — ja osaavat sen taitavasti. Kun he saavat uhrinsa vaikka pelästymään tai suuttumaan, on tätä tunteen vallassa helpompi manipuloida, Savolainen vertaa.

Huijausviestejä ja -puheluita tehdään paitsi tuttujen yritysten myös viranomaisten nimissä. Monesti aitouden tunnistamiseen riittää puhdas maalaisjärki.

—Soittaisiko aito poliisiviranomainen perjantai-iltana kahdeksalta ja kyselisi pankkitunnuksia? Ei tietenkään.

Usein huijausviesteissä on kirjoitus-, termi- tai asiavirheitä. Tämä johtuu siitä, että samaa huijausviestiä saatetaan kääntää käännösohjelmilla eri kielille ja sitten lähettää massoittain.

Savolainen antaa esimerkiksi miehen, joka oli saanut tekstiviestin, jossa kehotettiin linkkiä painamalla maksamaan liikennerikkomuksesta johtuva sakko. Mies oli kyllä hoksannut, että kyse on huijauksesta, mutta jäänyt epäluuloiseksi, sillä hän todellakin oli hiljattain saanut ylinopeussakon.

—Mies kysyi minulta, että mistä huijari tiesi, että juuri hän oli saanut sakon. Vastasin, ettei huijari tiennytkään. Mutta kun huijausviestiä lähetetään isolle massalle, johonkin se täsmää.

Ja mitä paremmin tilanne täsmää, sitä helpommin huijaukseen haksahtaa.

Verkkosivut eivät ole aina sitä, mitä päällisin puolin lupaavat. Huijarit voivat koota vaikkapa pankin verkkosivuja jäljittelevät sivut. Usein ne on rakennettu niin taitavasti, ettei nopealla vilkaisulla aitoutta edes osaa epäillä.

—Siksi on erityisen tärkeää, ettei kirjaudu millekään sivulle linkin, mainoksen tai hakukoneen kautta.

Turvallisinta on Jaana Savolaisen mukaan suosia pankin omaa sovellusta tai yleensäkin kirjoittaa osoite itse selaimen osoitekenttään.

Valesivuja on voitu naamioida myös verkkokaupoiksi.

—Klikkaus sivulle ei vielä ole vaarallinen, mutta jos tuotteet maksaa, voi menettää korttinsa tiedot huijarille.

Valeverkkokaupat tunnistaa usein huonosti toimivista välilehdistä ja epäloogisesta valikoimasta mutta myös puutteellisista taustatiedoista, kömpelöstä kielestä ja ”liian hyvistä” tarjouksista.

—Valeverkkokaupoissa myydään piimää, popkornia ja porakoneita — ja aina alennuksella, Savolainen tiivistää.

Maria Suomi

Lue juttu kokonaisuudessaan Turun Tienoosta.

https://www.lehtiluukku.fi/lehdet/turun_tienoo