Pääkirjoitus | 11.05.2023 11:03

Pois häpeästä

Muusikko Timo Kojo täytti 70 vuotta muutama päivä sitten. Muun muassa MTV:n uutisissa ja Turun Sanomissa julkaistuissa syntymäpäivähaastatteluissa Kojo muistelee vuoden 1982 Euroviisuja, joissa hän edusti Suomea kappaleella Nuku pommiin, jonka oli säveltänyt Jim Pembroke ja sanoittanut Juice Leskinen. Sodanvastainen kappale sai nolla pistettä. Kisan voitti Saksan Liittotasavalta Nicolen esittämällä laululla Ein bißchen Frieden, rauhanlaulu siis tämäkin.
Euroviisujen jälkeen Kojo huomasi, että kotimaan keikat oli peruutettu. Tuohon aikaa Suomessa viisuihin suhtauduttiin totisesti ja vakavissaan. Seija Simola edusti Suomea vuoden 1978 viisuissa. Menestystä ei tullut — ja ura lopahti siihen. Samoin kävi Sandhjalle vuonna 2016. Pave Maijasen ura kävi kuilunreunalla vuonna 1992. Listaa voisi jatkaa. Mitä ne maailmalla meistä ajattelevat -mentaliteetti eli Suomessa vahvasti. Aikakauden lööpeistä voikin aistia häpeän.
Onneksi ajat ovat toiset ja Suomi muuttunut. Käärijän karnevalistinen ja karikatyyrejä hyödyntävä esitys on saanut aikaan ilmiön, joka näkyy Cha, cha, cha -laulun uusina tulkintoina, meemeinä, vihreinä asusteina ja kesällä varmaankin herneiden myytikojuilla ja karkkikaupassa vihreinä kuulina. Samalla kaikille on selvinnyt, minkälainen asuste on bolero.
1970-luvulla nuorisomusiikin yhteydessä kysyttiin: Onko laulussa sanomaa? Sillä tarkoitettiin tietenkin, onko laulussa yhteiskunnallista sanomaa.
Onko Käärijällä sanomaa? Yksi voisi olla se, että kaikkea tarvitse ottaa vakavasti. Sanomaa löytyy myös euroviisuedustajamme laulun sanoituksessa:
Nyt lähden tanssimaan/ Niinku cha cha cha/ Enkä pelkääkään tätä maailmaa.
Hyvä neuvo. Ei pelätä.
Pekka Remes

Lue vanhempia pääkirjoituksia