Pääkirjoitus | 11.01.2024 09:00

Vanhuus ei tule yksin

Vanhan sananlaskun mukaan vanhuus ei tule yksin, vaan vaivojen kanssa. Toisen version mukaan vanhuus ei tule yksin, eikä huomaamatta. Sananlaskuilla on haluttu muistuttaa tulevasta. Vaikka loppiaisena julkaistun Ylen jutun mukaan nykypäivän 60-vuotiaat ovat kuin nelikymppiset sukupolvi sitten, siirtyvät kuuskymppiset myöhäisaikuisetkin joskus iäkkäiden joukkoon.

Omien sukulaisteni ikääntymistä seuranneena olen huomannut, että mitään hätää ei ole, jos elämässä on kolme asiaa: terveyttä, säästöjä sekä ystäviä tai sukulaisia, jotka ovat valmiita auttamaan. Miksi säästöjä? Eikö hyvinvointiyhteiskunta pidä vanhuksistaan huolta? Toki näinkin, mutta maksuttomia palveluja ei ole. Otetaanpa esimerkkinä Varhan ikääntyneiden palvelujen asiakasmaksut. Jatkuvan ja säännöllisen kotihoidon asiakasmaksu on tulosidonnainen, tukipalvelut ovat maksullisia, samoin turvapalvelut.

Tässä kohtaa tavallisesti muistutetaan, että palvelut maksavat myös yhteiskunnalle ja tuodaan esille sana ”huoltosuhde”. Kyllä, palvelut maksavat yhteiskunnalle sekä yksilölle. Niukkuutta on jaossa kummallekin.

Yhteiskunnan digitalisoituminen on nähty mahdollisuutena, mutta se edellyttää sitä, että kansalaiset pysyvät teknologian muutoksessa mukana. Esimerkiksi Varhan päätökset löytyvät internetissä julkaistuista pöytäkirjoista, mutta pöytäkirjoja pitää osata lukea. Se taas vaatii perehtymistä hallinnon kieleen. Tarvitaan siis myös selkeitä ja sisällöltään yksiselitteisiä tiedotteita.

Liedon vanhus- ja vammaisneuvosto pitää Palvelukeskus Ruskassa vastaanottoa kerran kuukaudessa. Sen ideana on auttaa ja kuunnella lietolaisia ikäihmisiä, joilla on murheita, huolia tai kysyttävää eri asioista. Keskustelun kuluessa voi saada myös uusia ideoita omaan arkipäiväänsä. Esimerkiksi kunhan kesä tulee, voisi mennä kokeilemaan Liedon kaupungintalon kuntopuiston kuntoilulaitteita.

Pekka Remes

Lue vanhempia pääkirjoituksia