Pääkirjoitus | 12.09.2024 10:39

Huoli nuorista

Liedossa runsas viikko sitten tapahtunut nuorten ryöstörikos täytti paikallisen Facebook-ryhmän. Poliisi tiedotti aiheesta, katkaisten sosiaalisessa mediassa laukkaavat tarinat. Kuten kaupunginjohtaja ja poliisi tässä lehdessä kertovat, on aikuisten syytä unohtaa haaveet katupartiotoiminnasta. Liedossa on edelleen turvallista olla ja elää.

Kiistämätön fakta on kuitenkin se, että tilanne alle 15-vuotiaiden väkivaltarikosten suhteen on vakava ja kasvua Lounais-Suomessa niiden osalta on vuositasolla tapahtunut jo kolmanneksen. Samalla kun 15—20-vuotiaiden tekemät väkivaltarikokset ovat vähentyneet, ovat rikosten tekijät nyt nuoria lapsia.

Poliisi tehostaa nyt valvontaa ja läsnäoloaan Liedossa. Toivottavasti tämä lupaus tuo turvallisuuden tunnetta lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen. Tapahtunutta ryöstöä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi ja se voi jättää pitkät arvet kaupunkiin, joka on nähty perheystävällisenä lintukotona.

Olen ollut monissa yleisötilaisuuksissa, joissa on pohdittu, auttaako ”koko kylä kasvattaa” -malli nuoria. Yleensä paneelien lopputulema kuitenkin on, että vanhempien pitää ottaa enemmän vastuuta lapsistaan. Jo viime keväänä koulujen päättyessä pisti silmään, miten poliisi poikkeuksellisesti suositteli vanhempia tarkastamaan lastensa reput ennen illan rientoihin lähtemistä.

Alle 15-vuotias rikoksentekijä ei joudu oikeuteen eikä häntä rangaista, koska hänen ei katsota voivan rikosoikeudellisesti syyllistyä rikokseen. Häneen kohdistuu kuitenkin vahingonkorvausvastuu, joka voi jatkua pitkälle aikuisikään. Lisäksi häneen kohdistetaan lastensuojelullisia toimia, mutta lastensuojelunkaan tarkoitus ei ole rangaista lasta.

Osa nuorista tiedostaa, ettei heitä rangaista teoistaan kuten aikuisia. Lapsen kyky nähdä tekojensa seuraukset itselle tai muille eivät vielä ole vielä kehittyneet aikuisen tasolle.

Kun lapsi voi huonosti, ei tilannetta pelasteta tuntemattomien aikuisten joukolla. Työ on tehtävä jo vuosia etukäteen kotona. Jos kotona ei ole voimia, on yhteiskunnalla keinot auttaa. Aina resurssit eivät kuitenkaan riitä, tai tarinat pääty onnellisesti.

Ina Virtanen

Lue vanhempia pääkirjoituksia