Pääkirjoitus | 03.10.2024 12:06

Kiusaamisen monet kasvot

Liedon kaupunginvaltuuston maanantain kokouksessa keskusteltiin pitkään ja perusteellisesti siitä, ottaako Lieto päiväkodeissa ja kouluissa käyttöön Verso-vertaissovitteluohjelman. Vertaissovittelussa sovitellaan muun muassa nimittelyjä, haukkumisia, ikävää kommentointia kasvotusten, selän takana tai somessa, tönimistä, etuilua, syrjimistä ja niin edelleen.

Keskustelu herätti myös tunteita. Jokainenhan on käynyt koulua, jokaisella on jokin kosketuspinta koulukiusaamiseen. Kiusatuksi on joutunut ehkä itse tai läheinen tai oma lapsi tai se luokan hiljainen. Ehkä itse on ollut kiusaajan roolissa. Tai kiusaamista ei tunnisteta. Läpällä heitetyt sanat voivat olla toiselle vitsivitsi, mutta toiselle kipeä viilto sielun herkimpään kohtaan.

Koulukiusaamista on yritetty kitkeä jo vuosikymmeniä. Kouluissa on käynyt niin julkkista kuin motoristiakin puhumassa koulukiusaamista vastaan. Se on sitten eri asia, meneekö puhe perille.

Koulut ovat esillä myös pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa. Ohjelman mukaan ”Hallitus vahvistaa opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään ja kouluaikana tapahtuvaan toimintaan.” Lisäksi ”Hallitus turvaa jokaisen lapsen oikeuden turvalliseen oppimisympäristöön ja koulurauhaan. Hallitus vahvistaa kiusaamisen uhriksi joutuneen oppilaan oikeusturvaa sekä mahdollisuutta jatkaa omassa koulussaan.” Unohtamatta, että ”Kouluväkivallan ennaltaehkäisyssä ja väkivaltatilanteisiin puuttumisessa otetaan käyttöön yhtenäiset suunnitelmat ja toimintamallit hyödyntäen olemassa olevia toimintamalleja, kuten Etelä-Karjalan mallia. Hallitus vahvistaa aluehallintovirastojen toimivaltuuksia koulujen laillisuusvalvonnassa.”

Ohjelma on selkeäsanainen. Toivottavasti se toimii myös käytännön tasolla. Kyse ei kuitenkaan lopulta ole ohjelmasta, järjestelmistä eikä juridiikasta, vaan yksittäisistä oppilaista ja heidän elämästään.

Pekka Remes

Lue vanhempia pääkirjoituksia