Pääkirjoitus | 05.05.2022 07:56

Vapaata sanaa pitää suojella

Tiistai oli kansainvälinen lehdistönvapauden päivä. Suomessa sananvapauden päivää voidaan viettää tyytyväisinä, jopa omahyväisinä. Vaikka lehdistönvapaus on täällä maailman kärkeä, kupruja mahtuu myös meidän mediaympäristöömme. Aiempi listakärki Suomi putosi lehdistönvapaudessa viidenneksi.

Toimittajat joutuvat täälläkin suojaamaan lähteitään, ja varsinkin identiteettipolitiikkaa sivuavista aiheista — maahanmuutosta, sateenkaariväen oikeuksista tai vaikka koronarokotteista — kirjoittavia toimittajia häiriköidään ja vainotaan verkkoalustoilla.

Silti meillä asiat ovat pääosin hyvin. Toisin on suurimmassa osassa maailmaa.

Suomen itäraja on paitsi kahden valtion raja, myös kahden täysin erilaisen yhteiskuntajärjestelmän raja. Imatralla Venäjän aloittama hyökkäyssota on sota, 10 kilometrin päässä Svetogorskissa sotilaallinen erikoisoperaatio. Jos sotaa erehtyy kutsumaan sodaksi, edessä on pamputus, työpaikan menetys ja vankilatuomio. Venäjä on vain yksi esimerkki vangitusta sanasta, joskin suomalaisille läheinen ja juuri nyt valitettavan ajankohtainen.

Kun kaikki on tasaista ja hyvin, vapaan lehdistön merkitys voi unohtua. Kun uutisoidaan sisäpolitiikan lillukanvarsista tai tosi-tv-ilmiöistä, jalot puheet journalismin etiikasta ja tiedonvälityksen merkityksestä kuulostavat ontoilta.

Sananvapautta pitää puolustaa erityisesti silloin, kun sitä uhkaa yhden totuuden muotti. Silloin, kun koronarajoituksia ei saa kritisoida, tai silloin, kun Nato-jäsenyyteen epäillen suhtautuva avaa suunsa. Tai silloin, kun valtiojohto aloittaa sodan, jota ei saa kutsua sodaksi.

Matti Lehtonen

Lue vanhempia pääkirjoituksia